Pitkästyttävän solubiologian luennon jälkeen eräs Tarzanilta näyttävä opiskelija kysyy luennoitsijalta ”Mutta olennaisin kysymys lienee, onko soluilla sielu”. Seuraa syvä hiljaisuus, takarivistä kuuluu tirskuntaa, luennoitsija, vanha hollantilainen mies, tuijottaa silmät pyöreänä. Kyseessä on hippi a.k.a Tarzan. Vuosikurssimme persoonallisimpia tapauksia.
Tarzan asuu kesät metsässä, usein luolissa tai teltassa, talvet lampaantaljoilla vuoratussa valkoisessa Nissanissa ja purjeveneessä. Tarzanilla on Aspergerin syndrooma ja hän on kärsinyt masennuksesta, jota hän yrittää hoitaa uudella luonnonläheisellä elämäntavallaan. Elämästään hän kertoo varsin avoimesti blogissaan, jossa hän muun muassa on julkaissut videoita, joissa kekkuloi alastomana Gotlannin kallioilla veistelemässä nuolia ja paistamassa hampurilaisia kynttilän liekissä.
Tarzan saattaa saada ahdistuskohtauksia milloin missäkin. Silloin on kuulemma hyvä yrittää keskittää energia jonkun muun asian miettimiseen, vaikkapa silmäluomen sulkemiseen. Luonnonläheinen elämäntapa on ideaali, maailmassa, jossa kaikki ihmiset ovat kuulemma vain kopioita toisistaan. Tosin se sisältää omat vaaransa. Alastomana metsässä asuminen voi ulkopuolisen silmään näyttää perverssiltä ja öljylamppua ei kannata sytyttää teltan sisällä tai voi saada häkämyrkytyksen.
Tarzan on kova puhumaan ryhmätöissä, jotka hän aina kuvaa tai nauhoittaa. Kun potilastapaus käsittele pyörtymisestä kärsivää tyttöä, on olennaisin kysymys: ”Voiko avaruudessa pyörtyä?”. Tarzan kävelee kampuksella puolialastomana usein ilman kenkiä, monesti kävelykeppien kanssa. Hänellä on joukko lukuisia sairauksia, jotka hän on itse diagnosoinut: Crohnin taudista reumatismismiin. Ulkoisesti hän kuitenkin näyttää lihaksineen varsin hyvinvoivalta. Elantonsa Tarzan tienaa soittamalla pianoa kaduilla. Valitettavasti Tarzan on nyt päättänyt pitää terveydellisistä syistä välivuoden. Olen hieman harmissani, kaipaan hänen asiantuntevia kommenttejaan luennoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti