keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kännit hienostoillallisilla


Eräällä 25-vuotiaalla opiskelijakaverillani on 57-vuotias mies. Tämä mies on tietysti kuuluisa lääkäri, johon tämä opiskelijakaverini tutustui pyrkyriaikanaan työskennellessään sairaanhoitajana mielisairaalassa. Heidän suhteensa on kulissinomainen, tosin he tekee sen julkisesti. Opiskelijakaverini kutsuu miestään termillä ”försörjare”, joka tarkottaa elättäjää. Tälle miehelle tämä nainen on puolestaan nuori pano. Money and sex make this world go around…

Joka tapauksessa tämä pariskunta järjesti sellaiset hienot illalliset, johon meidät muut opiskelijat oli kutsuttu. Ruoka oli varsin maittavaa, mutta se pröystäilevä asenne ”tällaista teidänkin elämä voi joskus olla” oli kuvottavaa. Siinä vaiheessa, kun keskustelut pyöri Yhdysvaltain finanssipolitiikan ympärillä, mä ja anorektikko suunnattiin baarikaapille ja korkattiin konjakkipullo. Anorektikko on eräs naispuolinen lääketieteen opiskelija, joka ulkonäkönsä perusteella kärsii anoreksiasta ja jolla on aina naamassa kunnon sotamaalaus. Hän puhuu niin oudosti, että en mä oikeestaan edes ymmärtäny häntä, mutta ei se menoa haitannu.  Käytiin aina välillä juomassa konjakkia sillä seurauksella, että oltiin lopulta aika humalassa. Meitä katsottiin pitkin nenän vartta. Tajuttiin kyl onneksi lähteä pois ennen valomerkkiä.

Ei pidä käsittää virheellisesti, että mua ei kiinnostais keskustella vaikkapa sitten Yhdysvaltain finanssipolitiikasta. Mua ei kiinnosta lääkisläisyys. Ihmiset on täällä jotenkin niin feikkejä niiden täydellisessä pikku elämässään. En tiedä, oonko sitten vaan niin katkeran kateellinen. Tuntuu vaan, että näiden ihmisten elämässä ei oo ikinä ollu mitään negatiivista. Ne tulee rikkaista perheistä, näyttää hyvältä viimisen päälle muodikkaissa vaatteissa ja on aina niin iloisia toisilleen (ei mulle, yleensä). Kaikki on niiin ihanaa ja tralalalaa... Eikä nämä ihmiset edes halua tutustua joihinkin muiden alojen opiskelijoihin tai tällasiin mun kaltaisiin friikkeihin, ettei niiden pikku täydellisyys-kupla vaan puhkea. Suurimmat murheet on, miten ehtiä harrastaa liikuntaa tai mistä ostaa uusi hylly, joka sopii sisustukseen.  Mä en kestä tällaista pintaliitoa ja tykkään joskus vähän shokeerata ihmisiä. Mä on sellanen piikki niiden lihassa, HAH!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti