torstai 27. lokakuuta 2011

Be patient my patient

Kävin varakkaan naisen luona puhumassa hänen eteiskammiovärinästään. Herttainen mummo tarjosi teetä, voileipiä ja muffineita. Varsin fiksu päälle 80-vuotiaaksi ja koti oli ruotsalaisen tyylikäs antiikkihuonekaluineen. Nainen arveli tarvitsevansa siivousapua, mutta olin eri mieltä. Kaikki oli viimeisen päälle järjestyksessä. Mä oon tässä se, joka tarvii siivousapua.

Mulle sotku on ollu aina tietynlainen mielentilan peili. Joskus mä en jaksa siivota viikkoihin, kun ei sillä oo mitään väliä. Kukaan ei kuitenkaan käy kylässä. Sitä paitsi termodynamiikan pääsääntöjen mukaisesti epäjärjestys kasvaa, se on luonnollista ja väistämätöntä. Siivoaminen on siis ihan turhaa. Se on sellainen Sisyfoksen työ.  

Yleisesti ottaen potilaat oli tänään varsin mukavia, suorastaan viihdyttäviä. Joillain ruotsalaisilla naisilla on niin hulvaton huumorintaju kaikkien terveydellisten ongelmien keskellä. Miehet on yleensä tylsempiä, hyvin virallisia , joskus suorastaan tylyjä. Potilastyöskentelyssä pärjää pitkälle, kun muistaa hymyillä. Mä olen yleensä pidetty henkilö potilaskontakteissa, mutta se jatkuva hymyily ja positiivisuus on välillä kauheen raskasta, jos päällä on masennusvaihe. Ei mun olemiseni ja tekemiseni saa kuitenkaan koskaan vaikuttaa potilaisiin negatiivisesti, se on selvää. Lisäksi välillä oikeasti vaan v*tuttaa jotkut potilaat. Ihmiset, jotka ei ota niiden lääkkeitä ja päätyy sitten jopa hautaan. Kolmasosa potilaista ei ota lääkkeitään oikeaoppisesti. Varsinkin verenpainelääkkeet tuppaa monilta unohtumaan. Sitten ihmetellään, kun verenpaine on noussut. Niin ja hypokondrikot eli vainoharhaiset, joille syysflunssa on syövän ensi aste jne. Joskus tekis vaan mieli sanoo suoraan, että mene kotiis siitä, ei sua mikään vaivaa tai jos vaivaa, niin se menee kyllä ohi ihan itsestään.

Mun pitäis olla jossain lääkäriseuran tilaisuudessa tällä hetkellä, mutta en vaan jaksanu. Oishan siellä ollu hyvät tarjoilut, mutta en vaan jaksa kuunnella erinäisten seurojen, lääkefirmojen ym. toiminnasta. Mua ei oikeastaan kiinnosta sellanen lässytys, jossa kuitenkin yritetään loppujen lopuksi vaan rekrytoida mua johonkin tai tyrkyttää jonkun firman omia lääkkeitä.

Mun viikonloppu alkoi jo tänään, eikä se näytä kovin valoisalta. Tiedossa on älytön määrä neurologian lukemista. Se on oikeastaan ihan mielenkiintoista, mutta hyvin detaljoitua.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti