Perjantai-ilta, ihmiset lähtee baariin tai johonkin muuhun illanviettoon. Mä kävin kans tuulettumassa, palautin kirjat yliopiston kirjastoon. Opiskelu ei ota tänään tulta alleen sitten yhtään. Refleksi sinne ja refleksi tänne. Mä oon niin kyllästynyt lukemaan englannin kielistä tiedekirjallisuutta.
Mä en vaan jaksa käydä baareissa. Ei nykyään yökerhoissa ym. puhuta ja keskustella mistään. Istutaan vaan hiljaa, yritetään löytää panokaveri ja tanssahdellaan Lady Gagan tahtiin. Seuraavana päivänä sitten päivitellään, kuinka joku oli niin humalassa, nolasi itsensä tai näytti muuten vaan hirveeltä. Not my cup of tea.
Terveskeskuksen mummot kyseli influenssarokotteen perään. Pari vuotta sitten kaikki oli hurmoksessa tosta rokotteesta, MUN ON PAKKO SAADA SE, etten kuole sikainfluenssaan. Nyt juuri kukaan ei halua sitä, sehän aiheuttaa sitä narkolepsiaa, sanovat. Se rokotteen koostumus on tosin eri, joten siitä ei pitäisi olla huolta, mutta mielikuvat on ja pysyy. Mua ei sikainfluenssa hetkauttanut sitten yhtään. Kuolen tai saan vastustuskyvyn, vastasin kyselijöille. Pitivät mua vähän outona. Jos vaihtoehtona olisi ollut vammaudut tai saat vastustuskyvyn, olisin ottanut rokotteen. Pointti on siis se, että mun elämä on dualistista: Kuolema tai elämä. Se on aika naiivia ottaen huomioon, että mä näen jatkuvasti ihmisiä, jotka on jotain tuolta väliltä ja ne jaksaa yrittää elää täysillä. Mutta niillä on yleensä joku syy yrittää: kumppani tai lapsia. Mulla ei oo ku minä ja itseään varten eläminen on loppujen lopuksi hyvin masentavaa, vaikka elämmekin egoismin kulta-aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti