Kaksi maailmaa

Mä olen vasta hiljattain tajunnut, että on olemassa oikeastaan kaksi eri maailmaa, jossa mä elän. On se pinnallinen vähä-älyisten ihmisten arkimaailma ja sitten se tieteellinen nörttimaailma. Mun olis pitänyt tajuta tämä jo aikoja sitten. Ei ihmisiä kiinnosta puhua nörttiasioista ja työasioista vapaa-ajalla. Ehkä ihmisiä saattaa kiinnostaa, mitä sä opiskelet, mutta siihen se jääkin. Ei ne halua kuulla vaikkapa ruoansulatuselimistön toiminnasta. Sillä ei myöskään ole mitään väliä, oletko sä ns. sisäisesti kaunis. Ulkonäkö ja raha on kaiken mitta arkimaailmassa. Sen mä huomasin eilen lentokoneessakin. Joku viimeisen päälle hieno nainen istui mun istumapaikkani tiellä, joten pyysin häntä kohteliaasti väistämään. Hän katsoi mun ulkomuotoani päästä varpaisiin ja tokaisi tyyliin: Odota nyt hetki, niin etköhän siinä siihen pääse, ilkeällä äänensävyllä. Tyydyin, vain toteamaan, että kiitos. Vasta siinä vaiheessa, kun aloin juttelemaan takanani istuneen lääketieteen opiskelijan kanssa alastamme, tämä nainen tunkeutui kiinnostuneena keskusteluumme. Katsoin häntä päästä varpaisiin ja ignorasin hänet täysin.

Kuka haluaa lääkäriksi

Olen palannut rentouttavalta hermolomaltani Espanjan aurinkorannoilta, en siis ole kuollut vähäisestä kirjoittelusta huolimatta. Lomalla mä saavutin jotenkin sellaisen suuren rauhallisuuden ja tyyneyden, kun päätin, että en halua valmistua lääkäriksi. Ajattelin lopettaa lääkiksen kesken tämän kevään jälkeen. :D

Kuka haluaa tänä päivänä lääkäriksi? Ihmiset on ihan perseestä! Sä luet 11 vuotta yliopistossa koulukirjoja, sun pitäis aina tietää niin hiton paljon ja olla muutenkin niin edustava. Mikä on kiitos? Ihmiset puhuu paskaa, kuinka surkea sekin lääkäri oli. Eihän se tiennyt mistään mitään. Ulkopuolisille (lue: kateellisille) sä olet itsekeskeinen ja ylimielinen mulkku, joka ajattelee vaan rahaa. Luultavasti sun ystäväpiirisi koostuukin muista lääkäreistä. Sä joudut tekemään päivystyksiä, jopa 14 tuntia putkeen! Lääkäriys ei ole ammatti vaan elämäntapa. Sun pitäis aina ite elää niin hiton terveellisesti, ja ajatella, jos lääkäri olis vaikka humalassa lähikapakassa... Ei raha tee mua onnelliseksi. Nämä potilaat, siis asiakkaiksihan niitä pitää nykyään kutsua, vaan masentaa mut. Tulevat vastaanotolle diagnoosi kourassa ja auta armias, jos lukenut lääkäri on eri mieltä. Ei sinne vastaanotolle ole pakko tulla!  Sit nämä asiakkaat ei edes ota omista virheistään opikseen. Jatkavat vaan paskoja elämäntapojaan sairauksistaan huolimatta ja pahimmassa tapauksessa haistattavat lääkärille paskat ja uhkaavat väkivallalla. Kovasti peräänkuulutetaan sitä, että lääkärin pitäis olla humaani, mutta ei kukaan lääkäri kestä tätä ammattia, jos se ottaa asiakkaansa henkilökohtaisesti. Pitää vaan ajatella niitä kliinisen robotin roolissa, että sillä on joku ongelma, jota voi yrittää hoitaa ja ummistaa silmänsä kaikelta muulta.